Ludvigin joulumuistelmia

Joulunviettoa

Joulu oli vuoden suurin juhla. Sillä oli sitäkin suurempi merkitys, kun se osui yksiin syyslukukauden päättymisen ja koulusta kotiin maalle suuntautuvan matkan kanssa. Joulua varten tehtiin erityisiä valmisteluja.

Jokin päivä ennen joulua isä matkusti Viipuriin Muolaan-aikana, ja myöhemmin Lappeenrantaan Taipalsaaren-aikana. Siellä hän kävi tapaamassa joulupukkia, joka asui tuohon aikaan Viipurin linnassa ja varusti isän sopivilla joululahjoilla. Edelleen käytiin Puginin hyvin varustetussa siirtomaatavarakaupassa. Sieltä ostettiin jouluherkkuja, kuten omenia, pähkinöitä, ruukkurusinoita, kuorimanteleita, sokeribanaaneja, pastilleja, monenlaisia karamelleja ja muuta sellaista. Kun Alfred oli kaupungissa hakemassa "pukilta" lahjoja, Elin hallitsee keittiötä. Luumu- ja omenatorttujen tuoksu täyttää Männikön. Leivottiin joulurinkilä (pullat), pikkuleipiä sekä luumu- tai omenahillolla täytettyjä torttuja. Joulukinkku paistettiin ja meillä se syötiin kylmänä.

Joka tapauksessa joulupukki haihtui vuosien mittaan näkyvistä, ja sanottakoon, että hänen olemassaolonsa tuntui jo aiemminkin hieman ongelmalliselta. Siitä huolimatta saattoi käydä niin, että jouluaattona juuri joulukuusen kynttilöiden sytyttämisen jälkeen ulkoa kuului aisakellon kilinää. Ääni muistutti kuitenkin suuresti perheen oman aisakellon klangia, joka on talvisaikaan jatkuvassa käytössä.

Muolaan-aikana vanhemmat ja isoäiti koristelivat kuusen, kun taas parhaimpiinsa puetut lapset odottivat jännityksellä salin oven ulkopuolella. Lopulta kello kuudelta ovet lyötiin auki ja sisään astuttiin juhlallisin mielin, joulukuusen kynttilöiden ja kaiken sen koristelun häikäiseminä, jolla kuusi on kaunistettu. Joka vuosi kuusesta löytyi tiettyjä vanhoja tuttuja, muun muassa pieni joulupukki kiiltävässä asussaan ja pitkässä parrassa. Hän vaikutti ainakin todelliselta. Niin, häntä pidettiin sen alati näkymättömän, oikean joulupukin kuvana. Myöhemmin lapset saivat tehtäväkseen koristella kuusen.

"Romaaninlukukomissio" on kokoontunut istuntoonsa

Kun joulukuusta on ihasteltu, myös palvelusväki sai astua sisään, jolloin laulettiin jouluvirsi isän säestäessä harmonilla. Sen jälkeen isä jakoi palvelusväelle herkkuja ja joululahjoja ja keskusteli hetken heidän kanssaan, minkä jälkeen he saivat mennä nauttimaan virvokkeita keittiöön. Tämän jälkeen tuotiin sisään teetarjotin ja joulurinkilä, ja perheen joululahjat jaettiin. Sitten tarjoiltiin illallinen joulukinkkuineen ja torttuineen. Kun oli vielä istuttu hetki ja katseltu, kuinka joulukynttilät vähitellen palavat loppuun, valtsi mielen tietty haikea tunnelma. Silloin erottiin toisistaan ja mentiin nukkumaan. Ohjelmaan kuului myös tarkistaa isän ostamasta seuraavan vuoden valtiokalenterista, mihin ajankohtaan pääsiäinen osuu, jotta voitiin vahvistaa pääsiäisloman ajankohta. Seuraava päivä pyhitettiin joululahjoille ja joulukirjojen lukemiselle. Lukeminen jatkui lähes joka iltapäivä ja ilta koko joululoman ajan. Kun naiset istuivat kokoontuneina kirjoineen ruokapöydän ympärillä, minulla oli tapana sanoa, että "romaaninlukukomissio" on kokoontunut istuntoonsa.

Jouluisesta juhlinnastamme olen jo kertonut olennaisimman. Voin kuitenkin tässä lisätä, että kotiin palatessa koulusta jouluvalmistelut olivat jo osittain käynnissä. Rullasyltty oli valmiina ja joulukinkku savustettu. Tytöt auttoivat joululeivonnassa. Olof ja minä lähdimme hevosella Rauhalan metsään hakemaan joulukuusta, joka koristeltiin vanhoilla koristeilla Muolaan (Mohla) ajoilta.

Mitä talvisesonkiin tulee, se on kenties jättänyt monia kaikkein voimakkaimmista vaikutelmista. Joululoman alkuun laskettiin viikkoja etukäteen. Joulutunnelma voimistui sitä mukaa kuin lähdön hetki lähestyi. Myös koulun koekirjoitukset olivat ennakkoa joululomasta. Samana päivänä, kun opetus päättyi, tapahtui lähtö iltapäiväjunalla kohti Lappeenrantaa (Villmanstrand). Todistus lähetettiin perässä postitse.

Tavallisia vieraita ei jouluna juuri käynyt; se oli lähes mahdotonta rajoitetun tilan vuoksi. Sedät perheineen viettivät joulunsa kotonaan Viipurissa. Paikkakunnan papit, jotka olivat lähes ainoita seurustelukumppaneita, viettivät tietenkin joulunsa kotioloissa. Äärimmäisen harvoin kukaan tuli käymään joulunpyhinä. Elävät joulukynttilät auttoivat nostamaan joulun tunnelmaa, mutta kun ne alkoivat palaa loppuun ja sammuivat tai ne sammutettiin, hiipi mieleen tunne kaiken katoavaisuudesta, vaikka iloinen joulumieli olikin vallitsevana. Jo kymmenen aikoihin illalla koko juhla oli ohi.

Varsinainen rauhallinen tunnelma saapui oikeastaan vasta joulupäivän aamuna. Silloin toivotettiin toisille hyvää joulua ja katseltiin joululahjoja. Joulupäivällinen kinkkuineen tarjoiltiin kello kolme iltapäivällä. Päivällisen jälkeen aiemmin mainittu "romaaninlukukomissio" kokoontui ensimmäiseen istuntoonsa mummon (mormor Mummo) johdolla. Alfred istuutui toiseen salin keinutuoleista ja katseli joululehteä sekä valtiokalenteria. Sen jälkeen hän oikaisi itsensä salin sohvalle ja nukahti. Minä otin paikkani toisessa keinutuolissa joulukirjani kanssa. Muut perheenjäsenet kuuluivat ruokasalin komissioon. Toinen joulupäivä oli edellisen kaltainen.

Joululoman aikana aikaa yritettiin pidätellä, mutta se riensi pois aivan liian nopeasti. Lähdön hetki lähestyi. Eräänä aikaisena aamuna, yleensä 14. tammikuuta, istuuduttiin jälleen rekeen, ja matka alkoi kohti kaupunkia ja opintoja